BLOGI Arkikäyttäytyminen vs. temppujen koulutus

Temppuja ja hassuja juttuja koulutetaan rennosti, naureskellen ja paljon nameilla palkaten. Tassu, kieri, leiki kuollutta, vilkuta.

Arkisten asioiden kanssa menee hermot, niiden kouluttaminen on tylsää, ajatellaan ettei niitä tarvitse kouluttaa ollenkaan koska ”kyllä se jossain vaiheessa ne oppii” ja palkkioita ei ole lenkeillä edes mukana. Rauhoittuminen, hihnakävely, ohitukset, lähellä pysyminen.

Karkeaa yleistystä, kyllä. Mutta liian usein arkitaitojen opetus ajatellaan ihan eri asiana kuin harrastuslajien tai temppujen koulutus.

Kysymys kuuluu:

Miksi sinun ei pitäisi erotella temppujen ja arkikäytösten kouluttamista toisistaan?

Vastaus löytyy jutun lopusta!

Otteita villakoira Floun pentupäiväkirjasta:

"Päivä 9:

Oltiin omalla pihalla. Sain haistella ja leikkiä ja välillä ohi kulki naapureiden koiria. Silloin me leikittiin mamman kanssa uutta peliä.

Sen nimi oli ”vilkaise kävelytiellä kulkevaa koiraa ja syö sitten nami”. Aika helppo juttu!

Päivä 12:

Aamulenkillä leikittiin taas sitä tuttua peliä mitä on tehty monta kertaa aikaisemminkin.

Sen nimi on ”kun hihna on löysällä, pääsee haistamaan lyhtypylvästä”. Tai puskaa. Tai kantoa. Toinen peli mitä on tehty on nimeltään ”pysy mamman lähellä kun kävellään niin saat nameja”. Aika tyhmää kun ei saa vaan juosta heti joka paikkaan mikä kiinnostaisi kun melkein aina ulkona olen kiinni jossain ihmeen hihnassa. Aina en ihan muista miten nämä hihnaleikit toimivat, mutta ilmeisesti se hihna kireällä kiskominen ei hirveästi kannata koska silloin ei koskaan saa nameja eikä itseasiassa pääse edes kulkemaan eteenpäin!

Illalla sain herkullisen puruluun ihan kokonaan itselleni! Aina välillä mamma tuli viereen pyörimään, ihmettelin vähän mitä se siinä tekee mutta se halusikin leikkiä jotain kummallista peliä.

Sen nimi oli ”ota nameja mammalta kun se tulee viereen ja vaihtaa puruluun kanan paloihin”. Sain siis kanaa ihan tuosta noin vaan ja sitten sain vielä aina sen puruluunkin takaisin! Muutaman kerran se siinä kävi pyörimässä ja syöttämässä minulle kanaa. Jäin syömään luuta ja se lähti omiin hommiinsa. Toivottavasti leikitään tätä kanaleikkiä seuraavalla kerrallakin kun minulla on jotain ihanaa pureskeltevaa.

Päivä 15:

Tänään matkustettiin autolla. Se on ihan kivaa ja usein pääsee hauskoihin paikkoihin, mutta autossa on joskus myös tylsää! Tänään leikittiin autossa taas yhtä leikkiä.

Sen nimi oli ”ole hiljaa häkissä kun matkustetaan autolla”.

Välillä yritin vinkua häkissä että olisivat päästäneet minut sieltä jo pois, ja kerran yritin myös raaputtaa tassulla häkin ovea. Ei toiminut. Mamma ei edes vilkaissut minua. Aina kun makasin hiljaa paikallani, häkin raosta ilmestyi nameja! Taikahäkki!

Autossa leikittiin toistakin leikkiä.

Sen nimi oli ”ole hiljaa ja paikallaan häkissä niin pääset sieltä ulos”. Olisin tietysti halunnut ulos heti kun auto pysähtyi, mutta jostain syystä vinkuminen ja häkin oven hakkaaminen tassulla ei taaskaan toiminut. Piti olla rauhassa. Sain muutaman namin ja pääsin viimein uloskin!

Päivä 17:

Tänään tehtiin jotain kummallista leikkiä.

Sen nimi oli ”laita etujalat laatikon päälle ja seiso siinä”. En tajunnut yhtään miksi siinä piti seistä mutta nameja sai vain silloin kun jalat osuivat laatikolle!

Ulkona leikittiin ehkä maailman helpointa leikkiä ikinä!

En tiedä mikä sen nimi oli mutta aina kun juoksin mammaa kohti se huusi ”luokse” ja sitten sain jahdata lempi leluani, pupunkarvapallonarua. Aloin ihan odottaa josko se L-sana kuuluisi taas, voisiko olla että se on taikasana jolla pupunkarvapallonaru ilmestyy näkyviin..?

Päivä 20:

Välillä minua ärsyttää kun valjaat on niin hidas pukea ja haluaisin jo olla pihalla sillä sekuntilla! Tänään oli sitten vuorossa taas yksi peli.

Sen nimi oli ”istu paikallaan äläkä pure valjaita äläkä mammaa kun mamma pukee valjaat”. Alussa sain nameja vain siitä, kun istuin paikallaan ja valjaat oli mamman kädessä. Sitten sain nameja siitä kun ne pujotettiin pään yli. En edes huomannut kun mamma kiinnitti valjaiden lukon ja hihnan kun maassa oli levällään vielä muutamia nameja. Huolimaton mamma, olikohan se pudottanut ne vahingossa!

Siellä lenkillä leikittiinkin sitten tosi jännää leikkiä!

Sen nimi oli ”kävele ja syö nameja kun aidan takana haukkuu koira”.

Se haukkui tosi kovaa ja välillä hyppi aitaa päin. Aluksi jännitti tosi paljon, mutta jostain kumman syystä mamma oli ihan super iloinen ja sain hirmuisen määrän herkkuja! Aina kun se hullu kaveri haukkui, sain lisää nameja. Heilutin sille lopulta vain häntää kun mentiin ohi, ainoa tyhmä juttu oli se että nameja sai vain silloin kun se haukkui, sitten mamma laittoi taas namihanat kiinni ja lenkki jatkui.

Päivä 22:

Tänään leikittiin jotain hassua leikkiä.

Sen nimi oli ”koske nenällä mammaa käteen”. Alussa sain namin vain siitä kun katsoin kättä kohti. Sitten tajusin, että mammasta tulee tosi iloinen ja saan nameja kun vaan tökkään kättä nenälläni. Kuin nappia painaisi! Helppoa!

Päivä 26:

Hihihi tänään pelattiin niin hölmöä peliä että ette uskokaan!

Sen nimi oli ”syö kanaa kun joku rynkyttää ovikelloa”.
Voitteko uskoa! Taustalla pirisee ja pärisee ja minä vaan syön kanaa. Sitten mamma halusi että sitä kanaa syödään tietyssä kohtaa huonetta, sellaisen pedin päällä. Sehän sopii, minä syön kanaa mielellään missä kohtaa huonetta vaan, ei paljon ovikellon rynkytys kiinnosta!

Olen keksinyt myös monia helppoja tapoja joilla mammalta voi huijata kivoja asioita: esimerkiksi vieraiden koirien tullessa näkyviin mammalta saa melkein aina ruokaa, kehuja ja leluja ihan vaan kun katsoo sitä silmiin.

Kirjoittelen teille taas lisää kuulumisia kun ehdin!

Flou"

Ja sitten se alussa esitetty kysymys:

Miksi sinun ei pitäisi erotella temppujen ja arkikäytösten kouluttamista toisistaan?

Vastaus kysymykseen:

Koska koirasi ei erottele niitä toisistaan.

Mitä ikinä opetatkaan, koiralle se on vain yksi uusi temppu muiden joukossa.

Mitä ikinä haluatkaan koiran osaavan, täytyy sinun opettaa se koiralle.

Koira ei osaa kävellä hihnassa yhtään sen paremmin kuin antaa tassua, jos ei sitä sille opeteta.

Koira ei osaa odottaa paikallaan vieraiden tullessa sisään yhtään sen paremmin kuin noutaa limupulloa jääkaapista, jos ei sitä sille opeteta.