BLOGI Ajatuksia koirista ja kouluttamisesta

Ajatuksia koirista ja kouluttamisesta viikon ajalta
11.3.2016
Sanna Helenius

Kun puhutaan koirista, tuntuu välillä siltä, että mielipiteitä ja “oikeita vastauksia” on ainakin yhtä monta kuin keskustelussa osallistujia. Tietoa eläinten käyttäytymisestä ja koulutuksesta (siis ihan oikeaa, tutkittua tietoa) on nykyään suhteellisen helppo löytää esimerkiksi kirjoista, lehdistä ja tietysti internetistä. Monia vanhentuneita ja virheellisiä uskomuksia on silti edelleen liikkeellä, ja paljon. Lähiaikoina on taas tullut vastaan monta tilannetta, joissa olen miettinyt, miten väärinymmärrettyjä ja väärin kohdeltuja monet koirat päivittäin ovat. Miten paljon turhaa stressiä ja pelkoa ne joutuvat kokemaan.

Miten moneen koiriin liittyvään väärään uskomukseen/virheelliseen tietoon voi törmätä viikon aikana?
En ole laskenut, mutta aika moneen. Tässä tämän viikon saldoa. (Nämä ovat siis tosiaan kaikki ihan oikeita tapauksia joihin olen tämän viikon aikana törmännyt esimerkiksi kohtaamisissa ihmisten kanssa ja Facebookin ihmeellisessä maailmassa).


1.“Ei tällaiselle koiralle saa antaa yhtään periksi, sen täytyy tietää paikkansa laumassa. Sille pitää tehdä selväksi että ihminen kulkee ovista ensimmäisenä ja hihnassa koiran pitää aina kulkea omistajan vierellä tai takana, ei koskaan edellä.”

Onko näin?
Se, että koira ei ryntäile avoimista ovista ulos on tietysti ihan turvallisuuskysymys ja onkin hyvä, jos koiralle opetetaan, että ovesta saa mennä vasta luvan kanssa. Näin ulos lähtemisestä voi saada myös tilanteena hiukan rauhallisemman jos se ei muuten sitä ole. Tällä asialla ei tosin ole mitään tekemistä sen kanssa, että koira tietäisi paremmin “paikkansa laumassa”. Itse en millään jaksaisi uskoa, että koirilla olisi kovin kehittynyttä käsitystä oviaukoista ja että ne laskelmoisivat, monentena mahdollisesti ehtivät tällä kertaa rynnätä ovesta ulos. Lisäksi koirathan ovat suurimmaksi osaksi täysin riippuvaisia ihmisestä siinä mielessä, milloin ulos mennään ja ihminen myös on se, joka lopulta avaa oven ja päättää hyvin monen koiran kohdalla usein myös kävelysuunnan ja -vauhdin. Eiköhän siinä ole tarpeeksi johtamista yhteen ulkoiluun liittyen.

Ehdotus: annetaan koirille hiukan omaa päätösvaltaa. Annetaan niiden joskus päättää, mihin suuntaan risteyksestä mennään. Annetaan jäädä ulos vielä hetkeksi jos ne niin tahtovat, vaikka itse huvittaisi jo mennä sisään. Annetaan haistella sitä pylvästä/puuta/kiveä niin kauan kun huvittaa, vaikka siihen menisi useampi minuutti. Edes joskus.

Hihnassa kävelyyn liittyen, jokainen koira todella kannattaa opettaa kulkemaan hihnassa nätisti, vetämättä. Sen jälkeen, kun koira tämän osaa, minulle on aivan sama kulkeeko koira kaksi metriä takana, sivulla vai edessä. Kunhan se ei vedä, poukkoile päättömästi tai ole kenenkään tiellä.
Ja tosiaan, siellä hihnan päässä vetävällä koiralla on aivan varmasti todennäköisemmin mielessä että pääsisipä mahdollisimman nopeasti haistelemaan tuota pissaläikkää lumihangessa kuin “lauman johtaminen”.

2.Koulutus pitää aina lopettaa onnistumiseen/hyvään toistoon.

Niinkö?
Mitä enemmän tätä pyörittelee mielessään, sitä varmemmaksi tulee, ettei näin aina ole.
Ensinnäkin, joskus on hetkiä, kun koira ei yksinkertaisesti pysty keskittymään. Esimerkiksi koira väsyy tai kiihtyy liikaa, syystä tai toisesta, tai ympäristöön ilmestyy joku liian vaikea häiriö. Tällöin on ihan turha jäädä odottelemaan onnistumista vaan on paljon järkevämpää lopettaa harjoitus siihen. Niitä onnistumisia voi sitten hakea seuraavalla kerralla tai sen jälkeen kun ollaan taas sellaisessa paikassa/mielentilassa että koira pystyy keskittymään ja oikeasti onnistumaan.

Toiseksi, ainakin minun omilla koirillani on todella hauskaa kun ne pääsevät treenaamaan kanssani: kun harjoittelemme kotona, yksi treenaa ja kaksi muuta ovat rivissä vieressä malttamattomina odottamassa milloin olisi heidän vuoronsa. Koulutushetken päättyminen ei siis itsessään ole mitenkään palkitsevaa koiralle vaan ennemminkin usein ehkä lievä pettymys. Vaikka loppuun tulisi miten hieno onnistuminen, on se ennemminkin palkitsevaa kouluttajalle. (“Jes, tähän on hyvä lopettaa”.) Jos koulutushetken kuitenkin tajusi lopettaa ajoissa, mihin tietysti aina pyritään, ei koiran ajatus ole että “jes, tähän on hyvä lopettaa” vaan ennemminkin että voi harmi nyt se loppui. Tästä päästään myös siihen, että jos syystä tai toisesta yhtä koiraa ei jokin kerta huvita/se ei jaksa/halua/viitsi harjoitella, ei sen ole pakko. Koululutushetki loppuu siltä kerralta siihen (ja jos vieressä on toinen, innokas koira, vuoro siirtyy hänelle).
Tottakai on hyvä asia jos koulutushetket päästään lopettamaan onnistumiseen, mutta siis esimerkiksi edellä mainituista syistä siihen ei aina kannata/tarvitse pyrkiä.

3.Uroskoira nostaa jalkaa ihmisen kinttua vasten. Seurauksena koiraa niskasta kiinni ja pidetään hetki alhaalla paikallaan ja torutaan.

Voi harmi, housut pitää nyt laittaa pesuun.
Tilanteesta rankaisu on kuitenkin täysin turhaa. Koiralla oli syystä tai toisesta hätä (ehkä se ei ollut päässyt ulos pitkään aikaan, ehkä se oli stressaantunut) ja se nosti jalkaa lähimpään tolpan näköiseen asiaan. Pissaamisesta tuli koiralle parempi olo. Sitten, jostain koiralle aivan käsittämättömästä syystä, ihminen sai raivokohtauksen. Koira ei todennäköisesti tajunnut alkuunkaan mistä rangaistus tuli. Koirahan oli vain suorittamassa normaalia, päivittäistä toimenpidettä. Jos se tilanteesta jotain oppi, niin ehkä sen, että kyseinen ihminen on hiukan arvaamaton tai että hänen läsnäollessaan ei ehkä uskalla pissata.

4.”Koira murisi/näykkäisi kun ajoin sen pois sohvalta”
->Koiralle pitää näyttää, että sen paikka on laumassa alimmaisena. Tässä esim. selättäminen auttaa.

Ehkä koira oli tosi väsynyt? Ehkä siihen sattui tai se on kipeä? Ehkä se ei vain halunnut menettää mukavaa paikkaa sohvalla.
Selättämisestä koira voi oppia erinäisiä asioita (esim. pelkäämään henkilöä joka hänet selätti) mutta se ei opi, mitä sen oikeasti pitäisi tehdä tilanteessa jota selättäminen seurasi eikä se todella saa sitä “alistumaan” tai sillä ei pystytä “näyttämään koiralle sen paikkaa laumassa”. Alistamisen idea (käännetään koira väkisin selälleen ja pidetään siinä) tulee vanhoista susitutkimuksista joista voi lukea lisää esim. artikkelin lopusta löytyvistä linkeistä. Tämä ajatus on jo kauan sitten todettu virheelliseksi. Susilaumassa selälleen kääntyminen on vapaaehtoista toimintaa eikä siihen normaalissa kanssakäymisessä liity väkivaltaa tai pakottamista. Koiraa ei väkisin voi “alistaa”. Pelkäämään sen kyllä voi saada. Haluaako joku ihan oikeasti että koira tottelee siksi kun se pelkää?

Lisäksi murinasta rankaiseminen on asia jota ei koskaan pitäisi tehdä. Murina on yksi viimeisiä keinoja, joilla koira koittaa saada tilanteen ratkaistua ennen kuin sen täytyy turvautua puremiseen. Kun murinasta rangaistaan tarpeeksi, voi koira jättää murinan kokonaan pois ja sitten käykin niin, että koira puree “varoittamatta”.
Jo ennen kuin koira alkaa murista, se on useimmiten koittanut lähettää hienovaraisempia signaaleita siitä, että tilanne alkaa käydä liian ahdistavaksi tai että nyt tarvitsisi lisää tilaa tms. Näitä signaaleita voi olla esimerkiksi haukottelu, silmien räpsytys, pään kääntäminen pois päin, huulten lipominen... eli hyvin pieniä merkkejä jotka usein jäävät ihmisiltä huomaamatta. Ensimmäinen merkki joka huomataan on se murina johon sitten välittömästä reagoidaan esimerkiksi torumalla tai muulla rankaisulla.
Itse olen erittäin kiitollinen jokaiselle koiralle joka murisee. Useimmiten seuraavana vaihtoehtona on se, että koira purisi. Kunnioittakaa siis koiraa, joka koittaa koirien omalla kielellä kertoa, että nyt tilanne on liian vaikea. Koittakaa nähdä niitä pienempiä varoitusmerkkejä. Miettikää, miten tilanteesta voisi tehdä koiralle helpomman ja mitä sille voisi opettaa, että jatkossa tilanteet saataisiin selvitettyä järkevämmin ja turvallisemmin. Sille murinallekin on joku syy. Ei voida vain poistaa murinaa. Täytyy poistaa se syy sieltä murinan takaa.

5.”Koira murisi/näykkäisi kun otin siltä luun pois”
->Koiralle pitää näyttää, että sen paikka on laumassa alimmaisena. Tässä esim. selättäminen auttaa.

Nämä ovat yleensä tilanteita, joissa koira ei luota henkilöön, joka lähestyy silloin kun koiralla on luu tai joku muu asia, jota se arvostaa. On erittäin luonnollista, että koirat puolustavat asioita jotka ovat niille tärkeitä. Meidän tehtävämme on opettaa koiralle, että meihin voi luottaa ja että koiran ei tarvitse pelätä, että viemme siltä sille tärkeät asiat pois. Kun ihminen lähestyy koiraa joka esim. syö, koiran ajatuksen pitäisi ennemminkin olla että “kivaa, tuokohan se minulle jotain muuta hyvää” kuin että “apua, nyt se vie tämän pois”.

Jos koiralta viedään väkisin pois luita/ruokaa/muuta mitä se kokee tarpeelliseksi vartioida, saadaan aikaiseksi vain koira, joka luottaa entistä vähemmän omistajaansa ja kokee entistä tarpeellisemmaksi puolustaa arvostamiaan asioita. Koiralle voi opettaa, että lähestyvä ihminen ei ole uhka, ja koiran voi opettaa luopumaan asioista esim. vihjesanan avulla. Tärkeää on myös se, että koiran annetaan syödä rauhassa eikä turhaan käydä häiritsemässä esimerkiksi ruokailuhetkiä. Selättäminen ei tässäkään tilanteessa opeta koiralle yhtään mitään muuta kuin pitämään ihmistä arvaamattomana ja ehkä pelottavanakin.
Jos muuten innostutte lukemaan enemmänkin esim. niistä susitutkimuksista, löydätte myös sellaisen faktan, että lauman ihan jokaisella yksilöllä on oikeus omaan ruokaansa ja sen puolustamiseen, useimmiten vielä niin, että “löytäjä saa pitää” eivätkä vanhemmat tai “ylempiarvoiset” kiusaa tai “pomota” muita viedäkseen niiden ruuat.

6.”Koira ei tottele kun pyydän sitä istumaan/maahan/olemaan hiljaa jne. Lisäksi se räyhää hihnassa.”
->Koiralle pitää näyttää, että sen paikka on laumassa alimmaisena. Ja/tai esim. jääkausi myös auttaa.

Mitä koira oikeasti oppii “jääkaudesta”, tai siis yleensäkin siitä, ettei sille anneta huomiota?
Huomioimattomuus voi toimia koulutuksellisessa mielessä joissain yksittäisissä tilanteissa, jos halutaan saada koira lopettamaan jokin huomionhakuun liittyvä toiminta. Aina tämäkään ei ole paras koulutuksellinen ratkaisu ja voi esimerkiksi johtaa liialliseen turhautumiseen.
Se, että emme huomioi koiraa ei kuitenkaan lopulta opeta sille paljoakaan mitään. Mitä jos ihan vain istuisimme alas ja pohtisimme hetken, miten haluamme koiran toimivan missäkin tilanteessa. Sitten nämä asiat opetettaisiin koiralle. Päämäärään voidaan tällä tavalla päästä huomattavasti nopeammin kuin jos koira raukka joutuu itse arvailemaan ja käymään läpi ties miten monia vaihtoehtoja ennen kuin se ehkä jossain vaiheessa onnistuu hiukan oivaltamaan miten tilanteessa voisi toimia.
Lisäksi monella “ongelmakoiralla” on usein stressitasot todella ylhäällä. Niiden laskemista ei varmasti osaltaan auta yhtään se, että koko elämä kotonakin pistetään vielä aivan uusiksi jääkauden avulla kun tutut ihmiset kohtelevat yhtäkkiä koiraa kuin ilmaa. Yksi stressinaihe lisää.

Jos koira ei mene istumaan kun sanot istu (tai maahan kun sanot maahan), oletko ihan varma että asia on koulutettu koiralle niin hyvin, että se oikeasti tietää mitä siltä halutaan? Onko suullinen vihje liitetty tarpeeksi hyvin? Onko ympäristössä liikaa häiriöitä, jotain, minkä takia koira ei pysty keskittymään? Onko koira liian peloissaan/kiihtynyt? Onko asia varmasti yleistetty tarpeeksi moneen ympäristöön, juuri siihenkin, missä nyt olette? Onko mahdollista että koiraan sattuu tai se on kipeä? Onko asiasta varmasti tehty koiralle kannattava?
Kun olet selvittänyt vastauksen näihin kaikkiin kysymyksiin, sinulla on varmasti hiukan parempi kuva siitä, miksi koira ei istunut kun sanoit istu tai mennyt maahan kun sanoit maahan.

7.Koira haukkuu ja huutaa häkissä. Huudetaan sille takaisin (komennetaan olemaan hiljaa).

Koira saattaa haukkua häkissä koska sillä on tylsää. Ehkä se haluaisi ihmisen läheisyyttä ja huomiota. Tai ehkä sitä pelottaa ja ahdistaa. Ehkä sitä ei ole koskaan vaan yksinkertaisesti opetettu olemaan häkissä tai rauhoittumaan, häkkiin tai muutenkaan.
Jos koiralla on tylsää tai se haukkuu koska haluaa huomiota, kaikenlainen koiran huomioiminen tulee todennäköisesti vahvistamaan haukkumista koska koira saavutti haukkumisella jotain mitä halusikin: huomiota.
Jos koira taas on ahdistunut ja peloissaan, huutaminen vain lisää ahdistusta ja pelkoa.

Kyllä, on varmasti todella ärsyttävää ja hermoja koettelevaa jos koira pitää jatkuvaa meteliä häkissä. Koulutus pitää kuitenkin aloittaa alusta asti niin, ettei koira koe tarvetta metelöidä häkissä ollessaan. Häkin pitäisi olla aina koiralle mukava ja turvallinen paikka. Yksinolo- ja rauhoittumisharjoitukset ovat myös tärkeitä.
(Ja muistutuksena, koiriahan ei siis saa häkittää pitkiä aikoja tai jatkuvasti. Rauhassa häkissä oleminen on kuitenkin hyvä taito esim. matkustusta tai treeni/kisapaikoilla odottelua varten.)

8.Kukkahattutädit ovat sitä mieltä että alistaminen on sama kuin rääkkäys.

Alistaminen ei ole millään tavalla osa tervettä, onnellista ja toimivaa ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Alistaminen ei liity koira opettamiseen tai kouluttamiseen millään tavalla.

Piti ihan googlettaa että keitä ne on ne kukkahattutädit.
Urbaani sanakirja: “Kukkahattutäti on vastenmielinen moralisoija, joka tietää miten muiden tulisi elää elämäänsä. Kukkahattutäti vaatii tiukan moraalin ... kukkahattutäti on useimmiten vanhemmanpuoleinen naishenkilö.”

Jos koirien koulutuksesta puhutaan, useimmiten kukkahattutädit ovat suurinpiirtein niitä, joiden mielestä koulutuksen pitäisi perustua palkkaamiseen ja positiivisuuteen ja koirien rankaisu ja pelottelu on turhaa ja väärin. Joskus kukkahattutäti on yksinkertaisesti henkilö joka perustaa koulutuksen koiran palkitsemiseen tai ehkä jopa usein (hui kauhistus) nameilla palkitsemiseen.

Joo, jos tämä on kuvaus, niin voidaan sopia että olen sellainen. Saanko käyttää KHT-lyhennettä nimen perässä?

9.Alistaminen/koiralle sen paikan näyttäminen laumassa on osa kouluttamista.

Kummallakaan ei ole mitään tekemistä positiivisen, koiralähtöisen koulutuksen kanssa.

10.Koira on/oli alunperin laumaeläin. Siksi koira tarvitsee laumassa johtajan. Jos laumassa (/perheessä) on myös ihmisiä, johtaja ei voi olla koira.

Muistakaa katsoa uutiset illalla, siellä on taas erikoislähetys siitä, miten koirat ovat matkalla maailman valtiaiksi, tavoitteena hallita koko universumia.

Johtaa voi monella tavalla. Esimerkkinä: tanssissa toinen johtaa ja toinen seuraa. Haluatko sinä sellaisen parin, joka riuhtoo väkisin suuntaan ja toiseen, huutaa kun epäonnistut ja tallaa tahallaan varpaillesi kun teet väärin?
Tai ehkä sellainen, joka opettaa sinulle ensin askeleet ja sitten ohjeistaa sinua oikeaan suuntaan niin, että pystytte yhdessä liikkumaan kauniisti ja vaivattomasti, toisianne kunnioittaen ja yhdessä oppien?

On tärkeää, että koirille opetetaan, miten haluamme niiden elävän kanssamme ja toimivan erilaisissa tilanteissa. Ne ovat koiria, eivät ihmisiä, ja siksi ne eivät syntyessään (tai ilman kunnollista asioiden opettamista) tiedä, että 1.kengän näköinen purulelu on eri asia kuin isännän kenkä. Vain toista on luvallista syödä. 2.omassa kodissa saa olla sohvalla ja sängyssä mutta Pirjo-tädin kotona ei saa olla sohvalla eikä sängyssä 3.”istu” tarkoittaa sitä että peppu koskee maata 4.”ei” tarkoittaa sitä että... älä syö sitä, älä mene sinne, älä koske siihen, älä liiku, liiku tänne, päästä irti siitä, älä jahtaa sitä, älä tule tänne, pysy siellä.
...ja monta muuta asiaa!

Asiat on mahdollista opettaa esimerkiksi palkitsemalla halutuista käytöksistä, rajaamalla/järjestelemällä ympäristöä niin että koiralla on mahdollisuus onnistua, keskeyttämällä ei-toivotut käytökset positiivisella tavalla ja ohjaamalla koira johonkin sallittuun, ja ihan oikeasti OPETTAMALLA koiralle mitä siltä odotetaan. Tämä kaikki on mahdollista ilman pelottelua, alistamista, huutamista ja komentamista. Se auttaa myös, jos ollaan johdonmukaisia ja yhteiset säännöt ovat aina samanlaisia.

(ps. Meidän koirille ei ole koskaan “opetettu” sanaa EI, lähinnä ylläolevasta esimerkistä johtuen:)
(pps. Ehkä ehditte jo innostua, mutta uutisissa ei oikeasti ole erikoisosiota koirien maailmanvalloituksesta. Ne vanhanaikaiset johtajuusteoriat voi jo unohtaa.)

11.Koira haukkuu yksin kotona. Laitetaan sille sitruunapanta (kun se isännöitsijäkin käski niin tehdä).

Koiralla on joku syy sille, että se haukkuu yksin kotona.
Se syy ei tule missään vaiheessa poistumaan sillä, että koiralle laitetaan sitruunapanta.
Vaikka haukkuminen loppuisi, syy on edelleen siellä jossain olemassa. Jos se on tylsistyminen tai turhautuminen, koira keksii jonkin uuden kohteen päästä purkamaan tylsistymistä/turhautumista. Jos syy on se, että koira ahdistuu ja pelkää yksin jäämistä, on sitruunapanta lisännyt vielä yhden epämiellyttävän asian lisää yksinjäämiseen. Koira joka on tarpeeksi pitkään ahdistunut ja stressaantunut voi lopulta jopa sairastua vakavastikin.

12.Käsittelyyn tottumaton nuori koira murahtaa ja näykkäisee vierasta joka yritti koskea koiraa. Seurauksena koira saa kieltämistä ja tukkapöllyä.

Liian usein näkee tilanteita joissa epävarmaa/pelokasta koiraa rangaistaan jollain tavalla tai “kielletään olemasta pelkäämättä”.
Pelko on koiralle aivan yhtä vahva tunne kuin meille ihmisillekin. Esimerkiksi tässä kyseisessä tilanteessa, jos vieraista ihmisistä ja käsittelystä ei aleta suunnitellusti tekemään koiralle mukavaa asiaa, ei niistä sellaista koiralle tule. Se voi oppia sietämään tilanteita jotenkuten tai sitten käytös vain pahenee, mutta mukaviksi ne eivät kieltämällä muutu.

Jos koira kokee tarpeelliseksi murista ja näykkäistä, ollaan jo siinä pisteessä että koira on laitettu aivan liian hankalaan tilanteeseen. Saatetaan tarvita kymmeniä, satoja, jopa tuhansia toistoja joissa vieras ihminen ja sitten käsittely liitetään johonkin koiralle erittäin mieluisaan asiaan, että koira alkaisi kokea nuo tilanteet mukavina. Pysyviin tuloksiin ei kuitenkaan ole oikotietä, ja jos halutaan, että koira antaisi jossain vaiheessa vieraan käsitellä itseään nätisti (ja nauttisi siitä), ei auta että koitetaan vain poistaa se, miten käytös ilmenee eli saada murina/näykkiminen loppumaan. Täytyy aloittaa syvempää ja puuttua siihen syyhyn: koira kokee tilanteet epämiellyttävinä. Sitä pelottaa. Jos koiran mieliala saadaan muuttumaan niin, että koira kokee vieraan ihmisen mukavana, myös tarve murinalle/näykkimiselle/muulle ei toivotulle käytökselle loppuu.

Lopuksi:
Olkaa kilttejä koirillenne!
Olkaa reiluja ja johdonmukaisia.
Kertokaa koiralle, kun se tekee asioita joista pidätte. Palkitkaa koiraa.

Vanhempi, huoltaja, ystävä, opettaja, valmentaja... Mikä sinä olet koirallesi? Millaisen suhteen teille haluat? Mikä ikinä tuntuukaan oikeimmalta nimekkeeltä/roolilta, siihen ei pitäisi kuulua pelottelua, valtataistelua, dominointia, käskyttämistä tai huutamista. Me olemme ihmisiä, suuria, viisaita, älyllisiä olentoja. Käytetään kehittyneitä aivojamme hyödyksi ja keksitään ongelmiin ratkaisuja jotka ottavat huomioon eläinten hyvinvoinnin. Olkaa kilttejä toisillenne ja koirillenne!


Luettavaa ja lähteitä: