BLOGI Koirahieronta: Kenelle, miksi, miten?

Koirahieronta:
Kenelle, miksi, miten?

Kerron tässä kirjoituksessa hieman omasta työstäni koirien hyvinvoinnin parissa ja omista näkemyksistäni koiriin ja hoitotilanteisiin liittyen. Kaikilla koira-alan ammattilaisilla näkyy työssään oma kädenjälki, erilaiset kokemukset, taustat ja ajatusmaailma. Jokaisella on myös hiukan erilainen koulutuspohja jonka takia esimerkiksi koirahierojalla käynti voi olla aina vähän erilainen kokemus riippuen siitä, kuka hoidon tekee.

Koirat käyvät hieronnassa samoista syistä kuin ihmiset: ylläpitämässä omaa hyvinvointia, ennaltaehkäisemässä isompien ongelmien syntymistä, hoitamassa pois kehon kuormituksia, tukihoitona erilaisissa ongelmatilanteissa, osana palautumista, rentoutumassa. On nuoria, työssäkäyviä, urheilijoita, vanhuksia. Kaikennäköisiä ja kokoisia.

Iso hoidettava ryhmä on urheilevat/harrastuskoirat. Koira on harrastuskaveri ja siitä pidetään huolta, koska jos koira ei ole kunnossa, ei harrastaminenkaan enää onnistu. Kun ihminen määrittelee miten paljon, missä ja miten koira liikkuu, treenaa ja kilpailee, on ihmisellä myös vastuu huolehtia koiran hyvinvoinnista ja jaksamisesta niin, että koira pysyy ehjänä ja terveenä. Monet aktiivisesti liikkuvat ja harrastavat koirat käyvätkin hoidoissa säännöllisesti ja omistajat ovat hienosti tietoisia siitä, että hoitoon ei aina hakeuduta vasta sitten kun jotain on pielessä, vaan esimerkiksi hieronta voi olla hyvinvointia ylläpitävää hoitoa. Säännöllisillä käynneillä voidaan myös huomata pienet muutokset aikaisemmin, jolloin niistä ei pääse muodostumaan mitään sen isompaa kun tilanteeseen reagoidaan ajoissa. Kun koira pysyy liikkuvana ja elastisena voidaan myös osaltaan ehkäistä vammojen syntymistä.

Toinen isompi hoidettava ryhmä on koirat, joilla on jokin ongelma jota pitää hoitaa. Osa hakeutuu hierontaan lääkärin suosituksesta. Koiralla saattaa olla esimerkiksi nivelrikkoa jonka takia se ei käytä kroppaansa tasapainoisesti ja syntyy erilaisia kuormitustiloja ja jumeja jotka pitkittyessään voivat vaikeuttaa liikkumista entisestään. Aina, kun koira ontuu tai keventää jotain raajaa, olisi hyvä että koira käytäisiin läpi. Tietysti aina niin, että koira on ensin käynyt eläinlääkärin tarkastettavana. Koirat ovat mestareita piilottamaan kipua ja muuttamaan liikkumistaan niin, että se olisi mahdollisimman kivutonta ja vaivatonta. Joskus liikkumisessa ilmeneviä ongelmia voi olla mahdoton huomata paljaalla silmällä ja koska koirat eivät kerro meille ongelmistaan, voi vaivoja tai niiden alkamista olla välillä todella hankala huomata.
Tähän ryhmään kuuluu myös koirat, joille on tapahtunut joku onnettomuus tai on tehty jokin operaatio. Esimerkiksi venähdykset, revähdykset, murtumat. Erilaisten vammojen tukihoitona käytetään hierontaa koska koira todennäköisesti kuormittaa itseään väärällä tavalla ja liikkuu epätasapainoisesti myös kuntoutumisen aikana. Vaikka revähdystä tai murtumaa ei hieronnalla varsinaisesti hoideta, pyritään hoitamaan kaikkia muita osia koirasta niin, että se kestäisi rasituksen niin hyvin kuin mahdollista. Yhteistyö fysioterapeutin kanssa on myös tärkeää jotta koira saa juuri itselleen sopivat ohjeet kuntoutukseen liittyen.

Vastaanotolla toivoisi näkevän enemmän niitä ihania seurakoiria jotka viihtyvät lähinnä kotona ihmistensä parhaina ystävinä, lenkkiseurana ja ehkä satunnaisesti harrastuskavereina. Tähän ryhmään kuuluu myös paljon koiria, joiden ulkoilu ja liikkuminen voi olla hiukan yksipuolista, usein asfaltilla ja hihnassa tapahtuvaa. Koirat saattavat päästä vain harvoin liikkumaan vaihtelevissa maastoissa, vapaammin, omaa vauhtiaan. Tällaisilta koirilta löytyy yllättävän paljon hoidettavaa ja isompiakin ongelmakohtia joista omistajat eivät välttämättä ole mitenkään tietoisia. Kun omaa koiraa katselee joka päivä, voi olla, että muutoksia ei huomaa kun ne tapahtuvat vähän kerrallaan. Askel on saattanut muuttua töpötteleväksi ja lyhyeksi, koira seisoo takajalat selvästi rungon alla, venyttely on loppunut kokonaan tai lähes kokonaan eikä koira enää hyppääkään niin mielellään. Pelkästään yksipuolinen, kovalla alustalla ihmisen tahdissa hihnaan kytkettynä tapahtuva kulkeminen voi olla yllättävän kuormittavaa. Vaikka koiran ei tarvitsekaan suoriutua mistään fyysisesti vaativista tai raskaista ponnistuksista, olisi tärkeää että arki olisi mahdollisimman helppoa ja esimerkiksi turhat jumit eivät haittaisi päivittäistä liikkumista.

Hierottavana käy koiria ihan kaikista kokoluokista. Pienimmät hoidettavani ovat olleet alle parikiloisia chihuja ja yorkeja, isoimmat tanskandogit ovat painaneet enemmän kuin minä. Ja mukaan mahtuu aivan kaikkea siltä väliltä. Otteet ja tekniikat ovat tietysti hiukan erilaisia koiran koosta riippuen, mutta periaatteet ovat samat. Koon perusteella ei pysty sanomaan mikä koira on enemmän tai vähemmän huollon tarpeessa. Kovin jumisia tapauksia on löytynyt ihan molemmista ääripäistä; myös niitä lähes aina hyvässä kunnossa olevia löytyy kaiken kokoisista.

Ikäjakauma on myös suuri. Välillä kuulee, että alle vuoden ikäisiä pentuja tai yli 10 vuoden ikäisiä vanhuksia ei pitäisi hieroa. Tosiasiassa koiria voi ja pitääkin hoitaa jos hoidon tarvetta on. (Tietysti niitä aitoja kontraindikaatioitakin eli esteitä hieronnalle löytyy myös.)
Pentujen kohdalla tilanne onkin usein hyvä eikä alle vuoden ikäisillä koirilla monesti ole vielä mitään isoja ongelmia jotka tarvitsisivat hoitoa. Mutta joillain on. Pennutkin voivat loukata itseään, niilläkin voi olla jo rakenteellisia ongelmia ja jotkut harrastuksetkin aloitetaan jo nuorien koirien kanssa, onneksi kuitenkin useimmiten pennuille turvallisilla harjoitteilla, pienillä toistomäärillä ja leikinomaisesti. Mutta kyllä pentujakin siis välillä hoidetaan. Pentujen kohdalla otetaan aina huomioon se, että kasvu ja kehittyminen on vielä kesken ja hoidetaan sen mukaan.
Yksi hyvä (erinomainen) syy tuoda pentu käsiteltäväksi jo nuorena on käsittelyyn totuttaminen. Pennun kanssa voidaan jo hyvinkin nuorena harjoitella vieraan ihmisen käsiteltävänä olemista ja rauhoittumista. Ei tehdä varsinaisesti mitään hoitoja vaan ainoastaan sivellään ja kosketellaan pentua, käydään läpi eri kehonosiin koskemista ja syödään samalla nameja jotta kokemus olisi mahdollisimman positiivinen.
Seniorit ovatkin sitten usein ryhmä, jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa. Kaikilla koirilla, erityisesti vanhuksilla huomioidaan aina koiran ikä, yleiskunto, mahdolliset terveysongelmat ja se, onko koiraa hierottu aiemmin. Hoito toteutetaan ja suunnitellaan juuri sen yksilön tilanne huomioiden; ei siis voida sanoa suoraan, minkä ikäinen koira on liian vanha hierottavaksi. Jos koiralla on iän myötä (tai tietysti jos on jo nuorempanakin) ilmaantunut erilaisia vaivoja ja sairauksia, kannattaa olla yhteydessä omaan eläinlääkäriin ja varmistaa vielä etukäteen että esteitä hieronnalle ei ole.

Itse hoitotilanne on aina juuri sen koirayksilön näköinen jota hoidetaan. Osa makaa, osa istuu, joskus on lähdetty alkuun liikkeelle seisaaltaankin. Ensimmäisellä käynnillä katsotaan yleensä ensin koiran liikkeitä, asentoja ja asennonvaihtoja. Koiraa palpoidaan ensin seisaaltaan ja annetaan koiran totutella uuteen tilanteeseen tai uuteen hoitavaan henkilöön.
Jos koira on helposti käsiteltävä yksilö ja antaa omistajan liikutella itseään ilman, että siihen liittyy turhaa stressiä tai jännitystä, voidaan koiran läpikäymistä ja palpointia jatkaa, ja hieronta aloittaa niin että omistaja houkuttelee/asettelee koiran kyljelleen maahan. Koiraa ei kuitenkaan koskaan pakoteta maahan eikä hoideta väkisin. Hoidolla ei takuulla saavuteta haluttuja tuloksia jos koira on jännityksestä kankeana: väkisin hoitaminen ei tue koiran kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin hoitamista ja on ikävää ja stressaavaa kaikille osapuolille. Koiraa täytyy kuunnella ja kunnioittaa.

Pelokkaat, arkailevat koirat on eri asia kuin hötkyilevät energiapakkaukset. Superaktiivinen, reipas ja sosiaalinen koira ei traumatisoidu jos sitä rauhallisesti käsitellen pidetään hetki aloillaan; arkajalalle samanlainen tilanne voisi olla niin pelottava kokemus ettei se helpolla unohtuisi, ja käsittelyharjoituksissa tulisi takapakkia kertoheitolla ja paljon. Yksilön ominaisuudet pitää huomioida. Koiralle pitäisi aina jäädä hoidon jälkeen sellainen tunne, että se tulee hyvin mielellään hoitohuoneen ovesta sisään seuraavallakin kerralla.

Välillä hoidettavana käy myös niitä hyvin arkoja koiria. Eläinkouluttajana olen tottunut työskentelemään pelokkaiden koirien kanssa ja otan mielelläni vastaan myös arempia tapauksia. Jos koira jännittää tosi paljon, voidaan ensimmäiselle kerralle varata vaikka pelkästään puolen tunnin ”pentuhieronta” ja tehdä hoitokerta käsittelyharjoituksena jossa lähdetään positiivisen vahvistamisen kautta totuttamaan koiraa vieraan ihmisen kosketukseen. Arat koirat ovat usein todella ihania hoidettavia sen jälkeen, kun niiden luottamuksen saa voitettua puolelleen. Sitä ei saada aikaan väkisin vaan vähän kerrallaan koiran vauhdilla edeten, koko ajan koiraa kuunnellen.

Jos koiraa hiukan jännittää tai se ei halua käydä makuulleen, voidaan hoito aloittaa kun koira istuu tai seisoo. Usein koirat lähtevät rentoutumaan hyvinkin pian ja päättävät itse asettua makuulleen.
Hoitokerran aikana käydään läpi koiraa kokonaisvaltaisesti: koiran niveliä ja niiden liikkumista ja liikeratoja, rankaa ja sen liikettä ja toimintaa, etsitään jännitystiloja ja kuormittuneita kohtia eripuolilta koiraa, hoidetaan kalvojärjestelmiä ja kireitä lihaksia, pyritään saamaan aikaan rento ja rauhallinen olo. Kaikkea ei aina saa kerralla hoidettua, niin kuin ei ihmisellekään ehdi tunnissa tehdä kaikenkattavaa kokovartalohierontaa. Joskus pienet jutut on kerralla hoidettu, mutta voi myös olla, että koira on esimerkiksi ollut kauan tosi jumissa tai joku kohta on koirasta niin ikävän tuntuinen ettei ensimmäisellä kerralla päästä vielä hoitamaan kaikkea kuntoon.

Jos et ole ihan varma onko koirasi hieronnan tarpeessa, aina hyvä vaihtoehto on varata aika osaavalle hierojalle joka voi käydä koiran läpi. Useimmiten jotain pientä hoidettavaa löytyykin, varsinkin koirilta, joita ei ole koskaan ennen hoidettu hierojalla/fysioterapeutilla/osteopaatilla. Hoito ei mene koskaan hukkaan. Ja jos koiralta ei mitään erikoista hoidettavaa löydy, voidaan hyvillä mielin todeta, että koira on tasapainoinen kokonaisuus, omistaja voi olla tyytyväinen ja miettiä seuraavaa tarkastuskäyntiä vaikka vasta puolen vuoden päähän.

Usein kysytäänkin, että mikä olisi paras/optimaalinen/oikea/suositeltava väli hieronnoille. Tähän ei ole olemassa yksinkertaista vastausta. Siihen, mikä juuri kyseiselle koiralle on paras hoitoväli riippuu esimerkiksi seuraavista asioista: mitä koiralla hoidettiin edellisellä käynnillä, jäikö jotain hoitamatta? Mitä koira harrastaa? Miten aktiivinen se on? Missä koira liikkuu, miten se liikkuu ja miten paljon se liikkuu? Onko koiralla jokin sairaus? Onko koiralla millainen rakenne? Onko koiralla jokin vaiva, joka vaikeuttaa sen liikkumista päivittäin? Onko koiralla tulossa jokin tärkeä suoritus/kisa/näyttely? Käykö koira myös muissa hoidoissa, esim. osteopaatilla, akupuntiossa, fysioterapeutilla?

Voi olla, että joku yksilö tarvitsee säännöllistä hoitoa (jossain muodossa) kerran tai parikin kuussa jotta se saataisiin pysymään niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista. Voi myös olla, että koira on hyvässä kunnossa eikä ole nähtävissä mitään syytä, miksi se tarvitsisi jatkuvaa hoitoa jos mitään erikoista ei tapahdu. Useimmiten suosittelen, että jonkinlainen ”yleiskatsaus” tehtäisiin noin puolen vuoden välein, vaikka kaikki vaikuttaisikin olevan ihan hyvin. Erittäin aktiivisella esim. urheilevalla koiralla väli voi olla 6-8 viikkoa. Näin saatetaan huomata jotain alkamassa olevaa ongelmaa ennen kuin se kehittyy suuremmaksi ja päästään hoitamaan asia kuntoon tai ohjataan koira tarpeen tullen eteenpäin esimerkiksi eläinlääkärille. Toisaalta, jos mitään isompaa ei löydy, hieronnalla pidetään yllä koiran hyvinvointia ja käynnin jälkeen elämää voidaan taas jatkaa samaan malliin hyvillä mielin.

Sanna Helenius
Koirahieroja (at)
Koirapalvelu Kultahäntä