Koirahieronta:
Kenelle, miksi, miten?
Kerron tässä kirjoituksessa hieman
omasta työstäni koirien hyvinvoinnin parissa ja omista
näkemyksistäni koiriin ja hoitotilanteisiin liittyen. Kaikilla
koira-alan ammattilaisilla näkyy työssään oma kädenjälki,
erilaiset kokemukset, taustat ja ajatusmaailma. Jokaisella on myös
hiukan erilainen koulutuspohja jonka takia esimerkiksi
koirahierojalla käynti voi olla aina vähän erilainen kokemus
riippuen siitä, kuka hoidon tekee.
Koirat käyvät hieronnassa samoista
syistä kuin ihmiset: ylläpitämässä omaa hyvinvointia,
ennaltaehkäisemässä isompien ongelmien syntymistä, hoitamassa
pois kehon kuormituksia, tukihoitona erilaisissa ongelmatilanteissa,
osana palautumista, rentoutumassa. On nuoria, työssäkäyviä,
urheilijoita, vanhuksia. Kaikennäköisiä ja kokoisia.
Iso hoidettava ryhmä on
urheilevat/harrastuskoirat. Koira on harrastuskaveri ja siitä
pidetään huolta, koska jos koira ei ole kunnossa, ei
harrastaminenkaan enää onnistu. Kun ihminen määrittelee miten
paljon, missä ja miten koira liikkuu, treenaa ja kilpailee, on
ihmisellä myös vastuu huolehtia koiran hyvinvoinnista ja
jaksamisesta niin, että koira pysyy ehjänä ja terveenä. Monet
aktiivisesti liikkuvat ja harrastavat koirat käyvätkin hoidoissa
säännöllisesti ja omistajat ovat hienosti tietoisia siitä, että
hoitoon ei aina hakeuduta vasta sitten kun jotain on pielessä, vaan
esimerkiksi hieronta voi olla hyvinvointia ylläpitävää hoitoa.
Säännöllisillä käynneillä voidaan myös huomata pienet
muutokset aikaisemmin, jolloin niistä ei pääse muodostumaan mitään
sen isompaa kun tilanteeseen reagoidaan ajoissa. Kun koira pysyy
liikkuvana ja elastisena voidaan myös osaltaan ehkäistä vammojen
syntymistä.
Toinen isompi hoidettava ryhmä on
koirat, joilla on jokin ongelma jota pitää hoitaa. Osa hakeutuu
hierontaan lääkärin suosituksesta. Koiralla saattaa olla
esimerkiksi nivelrikkoa jonka takia se ei käytä kroppaansa
tasapainoisesti ja syntyy erilaisia kuormitustiloja ja jumeja jotka
pitkittyessään voivat vaikeuttaa liikkumista entisestään. Aina,
kun koira ontuu tai keventää jotain raajaa, olisi hyvä että koira
käytäisiin läpi. Tietysti aina niin, että koira on ensin käynyt
eläinlääkärin tarkastettavana. Koirat ovat mestareita
piilottamaan kipua ja muuttamaan liikkumistaan niin, että se olisi
mahdollisimman kivutonta ja vaivatonta. Joskus liikkumisessa
ilmeneviä ongelmia voi olla mahdoton huomata paljaalla silmällä ja
koska koirat eivät kerro meille ongelmistaan, voi vaivoja tai niiden
alkamista olla välillä todella hankala huomata.
Tähän ryhmään kuuluu myös koirat,
joille on tapahtunut joku onnettomuus tai on tehty jokin operaatio.
Esimerkiksi venähdykset, revähdykset, murtumat. Erilaisten vammojen
tukihoitona käytetään hierontaa koska koira todennäköisesti
kuormittaa itseään väärällä tavalla ja liikkuu
epätasapainoisesti myös kuntoutumisen aikana. Vaikka revähdystä
tai murtumaa ei hieronnalla varsinaisesti hoideta, pyritään
hoitamaan kaikkia muita osia koirasta niin, että se kestäisi
rasituksen niin hyvin kuin mahdollista. Yhteistyö fysioterapeutin
kanssa on myös tärkeää jotta koira saa juuri itselleen sopivat
ohjeet kuntoutukseen liittyen.
Vastaanotolla toivoisi näkevän
enemmän niitä ihania seurakoiria jotka viihtyvät lähinnä kotona
ihmistensä parhaina ystävinä, lenkkiseurana ja ehkä satunnaisesti
harrastuskavereina. Tähän ryhmään kuuluu myös paljon koiria,
joiden ulkoilu ja liikkuminen voi olla hiukan yksipuolista, usein
asfaltilla ja hihnassa tapahtuvaa. Koirat saattavat päästä vain
harvoin liikkumaan vaihtelevissa maastoissa, vapaammin, omaa
vauhtiaan. Tällaisilta koirilta löytyy yllättävän paljon
hoidettavaa ja isompiakin ongelmakohtia joista omistajat eivät
välttämättä ole mitenkään tietoisia. Kun omaa koiraa katselee
joka päivä, voi olla, että muutoksia ei huomaa kun ne tapahtuvat
vähän kerrallaan. Askel on saattanut muuttua töpötteleväksi ja
lyhyeksi, koira seisoo takajalat selvästi rungon alla, venyttely on
loppunut kokonaan tai lähes kokonaan eikä koira enää hyppääkään
niin mielellään. Pelkästään yksipuolinen, kovalla alustalla
ihmisen tahdissa hihnaan kytkettynä tapahtuva kulkeminen voi olla
yllättävän kuormittavaa. Vaikka koiran ei tarvitsekaan suoriutua
mistään fyysisesti vaativista tai raskaista ponnistuksista, olisi
tärkeää että arki olisi mahdollisimman helppoa ja esimerkiksi
turhat jumit eivät haittaisi päivittäistä liikkumista.
Hierottavana käy koiria ihan kaikista
kokoluokista. Pienimmät hoidettavani ovat olleet alle parikiloisia
chihuja ja yorkeja, isoimmat tanskandogit ovat painaneet enemmän
kuin minä. Ja mukaan mahtuu aivan kaikkea siltä väliltä. Otteet
ja tekniikat ovat tietysti hiukan erilaisia koiran koosta riippuen,
mutta periaatteet ovat samat. Koon perusteella ei pysty sanomaan mikä
koira on enemmän tai vähemmän huollon tarpeessa. Kovin jumisia
tapauksia on löytynyt ihan molemmista ääripäistä; myös niitä
lähes aina hyvässä kunnossa olevia löytyy kaiken kokoisista.
Ikäjakauma on myös suuri. Välillä
kuulee, että alle vuoden ikäisiä pentuja tai yli 10 vuoden ikäisiä
vanhuksia ei pitäisi hieroa. Tosiasiassa koiria voi ja pitääkin
hoitaa jos hoidon tarvetta on. (Tietysti niitä aitoja
kontraindikaatioitakin eli esteitä hieronnalle löytyy myös.)
Pentujen kohdalla tilanne onkin usein
hyvä eikä alle vuoden ikäisillä koirilla monesti ole vielä
mitään isoja ongelmia jotka tarvitsisivat hoitoa. Mutta joillain
on. Pennutkin voivat loukata itseään, niilläkin voi olla jo
rakenteellisia ongelmia ja jotkut harrastuksetkin aloitetaan jo
nuorien koirien kanssa, onneksi kuitenkin useimmiten pennuille
turvallisilla harjoitteilla, pienillä toistomäärillä ja
leikinomaisesti. Mutta kyllä pentujakin siis välillä hoidetaan.
Pentujen kohdalla otetaan aina huomioon se, että kasvu ja
kehittyminen on vielä kesken ja hoidetaan sen mukaan.
Yksi hyvä (erinomainen) syy tuoda
pentu käsiteltäväksi jo nuorena on käsittelyyn totuttaminen.
Pennun kanssa voidaan jo hyvinkin nuorena harjoitella vieraan ihmisen
käsiteltävänä olemista ja rauhoittumista. Ei tehdä varsinaisesti
mitään hoitoja vaan ainoastaan sivellään ja kosketellaan pentua,
käydään läpi eri kehonosiin koskemista ja syödään samalla
nameja jotta kokemus olisi mahdollisimman positiivinen.
Seniorit ovatkin sitten usein ryhmä,
jotka oikeasti tarvitsevat hoitoa. Kaikilla koirilla, erityisesti
vanhuksilla huomioidaan aina koiran ikä, yleiskunto, mahdolliset
terveysongelmat ja se, onko koiraa hierottu aiemmin. Hoito
toteutetaan ja suunnitellaan juuri sen yksilön tilanne huomioiden;
ei siis voida sanoa suoraan, minkä ikäinen koira on liian vanha
hierottavaksi. Jos koiralla on iän myötä (tai tietysti jos on jo
nuorempanakin) ilmaantunut erilaisia vaivoja ja sairauksia, kannattaa
olla yhteydessä omaan eläinlääkäriin ja varmistaa vielä
etukäteen että esteitä hieronnalle ei ole.
Itse hoitotilanne on aina juuri sen
koirayksilön näköinen jota hoidetaan. Osa makaa, osa istuu, joskus
on lähdetty alkuun liikkeelle seisaaltaankin. Ensimmäisellä
käynnillä katsotaan yleensä ensin koiran liikkeitä, asentoja ja
asennonvaihtoja. Koiraa palpoidaan ensin seisaaltaan ja annetaan
koiran totutella uuteen tilanteeseen tai uuteen hoitavaan henkilöön.
Jos koira on helposti käsiteltävä
yksilö ja antaa omistajan liikutella itseään ilman, että siihen
liittyy turhaa stressiä tai jännitystä, voidaan koiran
läpikäymistä ja palpointia jatkaa, ja hieronta aloittaa niin että
omistaja houkuttelee/asettelee koiran kyljelleen maahan. Koiraa ei
kuitenkaan koskaan pakoteta maahan eikä hoideta väkisin. Hoidolla
ei takuulla saavuteta haluttuja tuloksia jos koira on jännityksestä
kankeana: väkisin hoitaminen ei tue koiran kokonaisvaltaisen
hyvinvoinnin hoitamista ja on ikävää ja stressaavaa kaikille
osapuolille. Koiraa täytyy kuunnella ja kunnioittaa.
Pelokkaat, arkailevat koirat on eri
asia kuin hötkyilevät energiapakkaukset. Superaktiivinen, reipas ja
sosiaalinen koira ei traumatisoidu jos sitä rauhallisesti käsitellen
pidetään hetki aloillaan; arkajalalle samanlainen tilanne voisi
olla niin pelottava kokemus ettei se helpolla unohtuisi, ja
käsittelyharjoituksissa tulisi takapakkia kertoheitolla ja paljon.
Yksilön ominaisuudet pitää huomioida. Koiralle pitäisi aina jäädä
hoidon jälkeen sellainen tunne, että se tulee hyvin mielellään
hoitohuoneen ovesta sisään seuraavallakin kerralla.
Välillä hoidettavana käy myös niitä
hyvin arkoja koiria. Eläinkouluttajana olen tottunut työskentelemään
pelokkaiden koirien kanssa ja otan mielelläni vastaan myös arempia
tapauksia. Jos koira jännittää tosi paljon, voidaan ensimmäiselle
kerralle varata vaikka pelkästään puolen tunnin ”pentuhieronta”
ja tehdä hoitokerta käsittelyharjoituksena jossa lähdetään
positiivisen vahvistamisen kautta totuttamaan koiraa vieraan ihmisen
kosketukseen. Arat koirat ovat usein todella ihania hoidettavia sen
jälkeen, kun niiden luottamuksen saa voitettua puolelleen. Sitä ei
saada aikaan väkisin vaan vähän kerrallaan koiran vauhdilla
edeten, koko ajan koiraa kuunnellen.
Jos koiraa hiukan jännittää tai se
ei halua käydä makuulleen, voidaan hoito aloittaa kun koira istuu
tai seisoo. Usein koirat lähtevät rentoutumaan hyvinkin pian ja
päättävät itse asettua makuulleen.
Hoitokerran aikana käydään läpi
koiraa kokonaisvaltaisesti: koiran niveliä ja niiden liikkumista ja
liikeratoja, rankaa ja sen liikettä ja toimintaa, etsitään
jännitystiloja ja kuormittuneita kohtia eripuolilta koiraa,
hoidetaan kalvojärjestelmiä ja kireitä lihaksia, pyritään
saamaan aikaan rento ja rauhallinen olo. Kaikkea ei aina saa kerralla
hoidettua, niin kuin ei ihmisellekään ehdi tunnissa tehdä
kaikenkattavaa kokovartalohierontaa. Joskus pienet jutut on kerralla
hoidettu, mutta voi myös olla, että koira on esimerkiksi ollut
kauan tosi jumissa tai joku kohta on koirasta niin ikävän tuntuinen
ettei ensimmäisellä kerralla päästä vielä hoitamaan kaikkea
kuntoon.
Jos et ole ihan varma onko koirasi
hieronnan tarpeessa, aina hyvä vaihtoehto on varata aika osaavalle
hierojalle joka voi käydä koiran läpi. Useimmiten jotain pientä
hoidettavaa löytyykin, varsinkin koirilta, joita ei ole koskaan
ennen hoidettu hierojalla/fysioterapeutilla/osteopaatilla. Hoito ei
mene koskaan hukkaan. Ja jos koiralta ei mitään erikoista
hoidettavaa löydy, voidaan hyvillä mielin todeta, että koira on
tasapainoinen kokonaisuus, omistaja voi olla tyytyväinen ja miettiä
seuraavaa tarkastuskäyntiä vaikka vasta puolen vuoden päähän.
Usein kysytäänkin, että mikä olisi
paras/optimaalinen/oikea/suositeltava väli hieronnoille. Tähän ei
ole olemassa yksinkertaista vastausta. Siihen, mikä juuri kyseiselle
koiralle on paras hoitoväli riippuu esimerkiksi seuraavista
asioista: mitä koiralla hoidettiin edellisellä käynnillä, jäikö
jotain hoitamatta? Mitä koira harrastaa? Miten aktiivinen se on?
Missä koira liikkuu, miten se liikkuu ja miten paljon se liikkuu?
Onko koiralla jokin sairaus? Onko koiralla millainen rakenne? Onko
koiralla jokin vaiva, joka vaikeuttaa sen liikkumista päivittäin?
Onko koiralla tulossa jokin tärkeä suoritus/kisa/näyttely? Käykö
koira myös muissa hoidoissa, esim. osteopaatilla, akupuntiossa,
fysioterapeutilla?
Voi olla, että joku yksilö tarvitsee
säännöllistä hoitoa (jossain muodossa) kerran tai parikin kuussa
jotta se saataisiin pysymään niin hyvässä kunnossa kuin
mahdollista. Voi myös olla, että koira on hyvässä kunnossa eikä
ole nähtävissä mitään syytä, miksi se tarvitsisi jatkuvaa
hoitoa jos mitään erikoista ei tapahdu. Useimmiten suosittelen,
että jonkinlainen ”yleiskatsaus” tehtäisiin noin puolen vuoden
välein, vaikka kaikki vaikuttaisikin olevan ihan hyvin. Erittäin aktiivisella esim. urheilevalla koiralla väli voi olla 6-8 viikkoa. Näin
saatetaan huomata jotain alkamassa olevaa ongelmaa ennen kuin
se kehittyy suuremmaksi ja päästään hoitamaan asia kuntoon tai ohjataan koira tarpeen tullen eteenpäin esimerkiksi eläinlääkärille. Toisaalta, jos mitään isompaa ei löydy, hieronnalla pidetään yllä koiran hyvinvointia ja
käynnin jälkeen elämää voidaan taas jatkaa samaan malliin
hyvillä mielin.
Sanna Helenius
Koirahieroja (at)
Koirapalvelu Kultahäntä